Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen 24 tuntia kärsimyksestä

24 tuntia meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen katkerasta kärsimyksestä Luisan Piccarretan, Jumalan tahtoa palvelevan pienen tyttären kirjoittama

† Kolmas tunti
Kello 19–20 †

Lainsäätyinen illallinen

Valmistelu ennen jokaista tuntia

Jeesus, olet jo saapunut yläkammioon rakkaimpien oppilaidensasi kanssa ja istunut heiden kanssa pöydän ääreen. Kuinka armollinen ja lempeä on koko persoonasi, kun valmistautut nauttimaan maallista ruokaa viimeisen kerran! Kaikki sinussa on Rakkautta. Et ole vain sovittamassa suuhun liittyviä syntejä, vaan pyytämässä myös ruoan siunausta. Jeesus, elämäni! Lempeän katseesi näyttää etsivän oppilaidensasi sydämiä. Tällä hetkelläkin, kun olet syömässä, sydämesi surkeutuu ajatuksesta, että apostolisi, jotka sinulle ovat niin rakkaat, ovat vielä heikkoja ja epävakaita. Ajattelet erityisesti uskoton Juudasta, joka on jo toinen jalka helvetissä, ja sydämessäsi puhut surullisena:

"Mikä hyöty vereni vuodatuksesta? Katso sielu, jota olen rikkaudellaan lahjoittanut niin monella etulla, ja se kuitenkin tuhoutuu!" Valon ja rakkauden säteilyvillä silmillä katselet häntä, kuin haluaisit saada hänet ymmärtämään suuren pahan, jonka hän aikoo aiheuttaa itselleen. Mutta rajoittamaton rakkasi sallii sinun kestää tämän kärsimyksen. Et edes paljasta sitä oppilaidensasi eteen. Kun olet surullinen Juudaksen takia, sydämesi täyttyy ilolla, kun näet suosikkioppilas Johannesin vasemmalla puolellasi. Sillä sinun ei enää kestä rakkautesi, vaan lempeästi vetät hänet lähemmäs ja päästät hänen päänsä lepoamaan sydämellesi antaakseen hänelle maistia paratiisin iloista. Kaksi oppilasta edustavat hylkäämäksi ja valituksi: Juudas, joka jo tuntee helvetin sydämessänsä, ja Johannes, joka lepää onnellisesti rintallasi.

Rakas hyväni! Myös minä lähen sinua, ja suosikkioppilaseni kanssa haluaisin levittää väsyneen pääni rakkaimmalle sydämellesi ja pyytää: Anna myös minulle maistaa taivaallisia iloja tällä maailmalla, jotta maa enää ei ole minuille maa vaan taivas, ja olen hurmaantunut sinun sydämeesi soivan makeasta harmonian sävelestä. Mutta näiden jumalallisien harmonioiden melodisessa äänessä huomaan, että moni sydänlyönti on kipua mukana. Se on kadonneille sieluille. O Jeesus, älä anna sieluja tuhoutua. Synnytä heidän sydämensä lyönnit yhdistymään sinun omien kanssa ja tee heille tuntuvaksi taivaallisen elämän lyönti, kuten oli suosikkioppilas Johannesillasi. Sinun rakkauden makeudesta ja mausta houkuteltuna, olkoon kaikki sinulle luovuttamassa itsensä.

Jeesus! Kun lepoan Sydämessäsi, anna myös minulle ruokaa, jonka annoit apostoleillesi: rakkauden ruokaa, Jumalallisen Sanan ruokaa, Jumalallisessa Tahtossasi olevaa ruokaa. O älä kieltäy sitä minuulta, jota sinä itse niin palamaisesti haluat antaa, jotta elämäsi muotoutuisi minussa.¹

Suuri hyvyysni! Sinun läheisyydessäsi näen, että ruokaa, jota nauttit yhteisössä rakkaiden oppilaidensasi kanssa, on lammas. Tämä lammas on symboli. Niin kuin siitä ei jäänyt elämänverta tulen voiman kautta, niin sinäkin, Jumalan mystinen Lammas, tulee syödä rakkautensa voimalla. Sinusta ei jää veripisaraa, sillä olet valanut sen rakkaudestasi meidän vuoksi.

Niin siis, Jeesukseni, et sinä tee mitään, mikä eivät elävöittäneet kertomukseni sinun kivuliaisesta kärsimyksestäsi, jota pidet sinussa henkessäsi, sydämessäs ja kaikessa. Tästä opetan oppitunnin: että et koskaan kiellyt minulta rakkautesi ruokaa, jos pidän muistissa mielessäni ja sydämessäni kärsimyksestäsi. Kuinka kiitos sinulle, o Jeesuks! Ei mitään tekoasi ole sellainen, joka ei tee minut läsnä olevaksi Sinun edessä eikä pyrki näyttämään minulle erikoisarmoa. Niin pyydän Sinua, että kärsimyksesi olkoon aina henkessäni, sydämessäni, katseissani, askelmissani, kipuissani, jotta löytäisin Sinut läsnä olevaksi minussa missään liikkeessä tai liikkumisessa, sisäisesti tai ulkopuolisesti. Mutta myöntää minulle myös armo, etten koskaan unohtaisi mitä olet tehnyt ja kärsinyt minun vuoksi. Olkoon tämä armo magneettinen neula, joka vetää koko oleni sinua kohti ja ei koskaan päästä minut pois Sinusta enempää.

Hajautelmat ja harjoitukset

isä Annibale Di Francia

Ennen ruuan ottamista yhdistämme tahdottomme rakkaan ja hyvän Jeesuksen tahdon kanssa, kuvittelemalla olevamme Jeesuksen suu meidän suussamme, liikuttamalla kieltämme ja poskiamme hänen mukanaan. Näin teemme ei vain imemisimme Jeesus Kristuksen elämän itsemme sisään, vaan yhdistymme Hänen kanssaan antaakseen Isälle täydellisen kunnian, ylistyksen, rakkauteen, kiitoksen ja korjauksen, jotka olennot velkaavat, ja joita Hyvä Jeesus itse tarjoili ruuan ottamisen teossa. Kuvittelemme myös olevan pöydän ääressä Jeesuksen Kristuksen lähellä, nyt katselevat Häntä, nyt rukoilevat Hänen kanssaan, nyt suutelevat hänen viitan reunaa, nyt katsomassa hänen huulien ja taivaallisten silmiensä liikkeitä, nyt huomauttamassa hänen erittäin rakkaiden Kasvon yllättävää sumennusta ennakkoon nähtyään niin paljon ihmisen kiitämättömyyttä!

Niin kuin Rakastava Jeesus puhui kärsimyksestään illallisella, ottaessamme ruuan teemme jotain harkintoja siitä, kuinka meidän meditoimme Kärsimyshetkien tunnit. Enkelit kiinnittävät huomiota sanoihimme kerääkseen rukoilumme ja korjauksemme ja vievät ne Isälle jollakin lieventämään Oikeuden vihaa kaikista olentoilta saaduille loukkauksille—-niin kuin he tekivät, kun Jeesus oli maassa. Ja kun meidän rukoilemme, voi sanoa että Enkelit olivat tyytyväisiä; ettekö olemme ollut kerättyjä ja kunnioittavia siten, että he voivat iloisesti kantaa rukouksemme Taivaaseen, niin kuin kantavat Jeesuksen meidän? Vai jäivätko ne surullisiksi?

Kun Jeesus kärsi nälän ja syöti ruokaa, hän jäi kiinni näkemästä Juudaksen menetyksestä; ja Juudasessa hän näki kaikki ne sielut, jotka olivat menetettäväksi. Ja koska sielujen menetys on suurimpia hänen kipujaan, ei voinut sitä sisällään pitääkseen, vetäisi Johanneksen itselleen löytääkseen helpotusta. Samalla tavoin me pysymme aina lähellä häntä kuin Johannes, osallistuen hänen kärsimyksiinsä, auttaen ja antamassa hänelle levon sydämessämme. Teemme hänen kipunsa omaksumme, identifioitumme itsemme hänet, tuntea Divine Heartin lyönnit, jotka on lävistäneet sielujen menetys. Ja annamme hänelle oma sydämenlyöntimme poistaaksemme ne lävistykset; ja niiden paikoille asettamme sielut, jotka haluavat menettäytyä, jotta he voisivat kääntyä ja pelastua.

Jokainen Jeesuksen Sydän lyönti on yksi “Rakastan sinua”, joka kaikessa olentojen sydämessä kuuluvat, haluavat sulkea kaikki ne omaan sydämeensä vastaanottamaan heidän sydämenlyönnit. Mutta rakastaen Jeesus ei saa sitä monilta, ja siksi hänen sydämenlyöntinsä jää kuin tuhlaamatta ja katkerana. Niin olkoon me rukoilemassa Jeesusta sinetöimään sydämemme lyönnin omaan “Rakastan sinua”-sanomukseen, jotta myös sydämemme voisi elää hänen Sydämen Elämän ja kaikessa olentojen sydämessä kuuluvat pakottamaan heidät sanomaan, “Rakastan Sinua, Jeesus!” Jopa enemmän me sulautumme itse hänelle, ja rakastaen Jeesus päästää kuuluvamme hänen “Rakastan sinua”-sanomukseen, joka täyttää Taivaat ja maan, virtaa Pyhien läpi ja laskee Purgatorioon. Kaikki olentojen sydämet kosketetaan tällä “Rakastan sinua”; jopa alkeet tuntevat Uutta Elämää, ja kaikki tuntuvat sen vaikutuksista. Hänen hengityksessäänkin Jeesus tuntee kuin tuhlaamatta sielujen menetys. Ja annamme hänelle rakkauden henkiviemärimme helpotukseksi; ja ottaen hänen Hengen, kosketamme niitä sieluja, jotka irrottaa itsensä hänen käsistään antamaan heille Divine Breathin Elämän, jotta heidän sijastaan pakenemisen paikkaa palaisivat hänelle ja kiinnittyisivät tiukemmin.

Ja kun me olemme kipussa ja melkein tunnemme että hengityksemme ei voi vapaasti tulla ulos, ajatellemme Jeesusta, joka sisältää olentojen henkiviemärimmen omaan Hengitykseensä. Hänkin, kun sielut menettävät itsensä, tuntee omansa henkiviemäri otetuksi pois. Niin asettellemme surullisen ja vaikean hengityksemme Jeesuksen Henkitykseen helpotukseksi; ja juoksemme syntiselle kipumme perässä pakottaaksemme hänet sulkeutumaan Jeesuksen Sydämen sisään.

Rakas Hyvä, olkoon hengitykseni jatkuva huuto joka olennon henkiviemärissä, pakottamaan häntä sulkeutumaan Sinun Henkesesi sisään.

Ensimmäinen sana, jota rakastava Jeesus puhui ristin päällä, oli anteeksianto sieluille isän edessä ja oikeuden muuttaminen armoksi. Ja me annamme hänelle tekojemme syyttää syntistä, jotta liikutettuna pyynnöistämme hän ei anna yhtään sielaalle mennä helvettiin. Yhdistymme hänen kanssaan olennoiden vartijoiksi luomusten sydämissä, ettei kukaan loukkaa häntä. Me annamme hänet valaista rakkautensa, hyväksyen vapaaehtoisesti kaiken mitä hän meidän puolestamme määrää—kylmyys, kovuus, pimeys, painostukset, kiusaukset, hajautumiset, hämähdytykset, sairaudet ja muut asiat, jotta vapauttaisi hänet kaikesta mitä hän luomuksilta saa. Ei rakkaudellaan yksin Jeesus valaa itsensä sieluille, vaan usein kun tuntee olentojen kylmyyden, hän menee sielaalle ja tekee sen tuntemaan hänen kylmänsä vapauttaakseen itseään tämän kautta. Ja jos sieli hyväksyy sen, Jeesus tulee vapaaksi kaikesta luomusten kylmyydestä, ja tämä kylmys on vartija jonkun muun sydämelle, jotta rakastava Jeesus olisi rakastettu.

Toisinaan Jeesus tuntee sydänten kovuuden omassa sydämessäänsä ja kykenemättömänä kestämään sitä haluaa valata itsensä, tulee meidän luoksemme. Hän koskettaa sydämettämme oma sydämellään, jotta osallistuisimme hänen kärsimyksensä. Ja me omaksumalla tämän kärsimyksen asetamme sen syntisen sielun ympärille sulattaaksemme hänen kovuutensa ja palauttamaan hänet itselleen.

Rakkain Hyvä, sinä kätkät suuret kärsimykset sielujen menetyksen vuoksi, ja armosta asetan oleni sinun käytettäviksi. Otan vapaaehtoisesti itselleni sinun kärsimyksesi ja syntisten kärsimykset, jättäen sinut vapautuneeksi ja synnin tekijän kiinni sinussa.

O rakas Jeesukseni, oi pyydä, että koko oleni sulaisi rakkauteen, jotta voisin olla jatkuvaa helpotusta kaikkien katkeruutesi lievittämiseksi.

¹ Ei armelifea sielussa (Luisa) oletettava elämä vaan täysin Jumalan tahtoon asetettu elämä.

Uhraus ja Kiitollisuus