Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen 24 tuntia kärsimyksestä

24 tuntia meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen katkerasta kärsimyksestä Luisan Piccarretan, Jumalan tahtoa palvelevan pienen tyttären kirjoittama

† Kaksikymmenesensimmäinen tunti
klo 13–14 IP †

Jeesusin ristiinkiroituksen toinen tunti

Valmistelu joka tunnin edellä

Toinen sana:
“Tänään ollaan sinun kanssa paratiisissa.”

Ristiinkiroitettu pelastajani! Kun rukoilen Sinua, pidät minun katseeni kiinni itsesi. Mutta sydämeni halkeaa nähtyäsi niin kärsimässä. Olet rakkauden ja kipujen sytyttämä. Sydämessäsi palavat liekit ovat niin korkeat, että ne uhkaa tuhota sydämesi tuhkaksi. Rajoitettu rakkaus on voimakkaampi kuin kuolema itse. Haluat antaa sille ulospäästön ja katsoot varas Sinun oikealla puolen ja pelastat hänet helvetistä. Armosi koskettaa hänen sydämensä, ja hän muuttaa täysin, tunnistaa ja tunnustaa Sinut Jumalaksi ja huudaa tuskaisesti parannusta elämäänsä syntisestä:

“Herra, muistathan minua kun tulet valtakuntaasi!” Ja ette ole epäröineet vastaamaan hänelle:

”Todella sanon sinulle, tänään ollaan sinun kanssa paratiisissa.”

Näin saavutit rakkauden ensimmäisen voiton. Mutta näen myös, että rakkaus valloittaa ei vain varaksen sydämen vaan myöskään monien kuolevien ihmisten sydämät. Oi, sinun veresi on heidän käytettävissänsä, rakkasi ja ansiot sekä kaikki Jumalan keinoja herättääkseen heidän sydämensä ja voittamaan heitä itsellesi. Mutta jopa tässä hetkessä rakkaussi estetään. Kuinka monta kuolevaa ihmistä torjuu sen, epäilee Sinua ja kaatuu! Tämän kipu on niin suuri, että olet uusiin kärsimyksiisi.

Haluan korvata sinun puolestasi ne, jotka epäröivät armosi kuoleman hetkellä. Rakkauteni, herätä luottamus ja usko Sinuun kaikissa ihmisissä, erityisesti niillä, joilla on kuolemassa. Varjojen valossa lupauksesta, jonka annoit varaksen, antaa heille valoa, voimaa ja apua pyhään kuolemaan ja lentää tästä maailmasta taivaaseen. Sulje kaikki sielut Sinun pyhäksi ruumiiksi, vereksi ja haavaksi. Veresi arvokkaiden ansioiden vuoksi älä päästä yhtäkään sielaista kadotettavaksi. Älä sinun veresi äänestä nyt kaikkia sieliä lohduttavasti: ”Tänään ollaan vielä Sinun kanssa paratiisissa.”

Kolmas sana:
“Äiti, katso poikasi!” ”Katso sinun äitisi!”

Ristiinnaulittu Pelastajani! Kivut kiihtyvät entisestään. Ristillä olet oikeasti kärsimyksen kuningas. Kaikissa kivunsi keskellä ei yksikään sielu sinusta pääse; annat jokaiselle oma elämäsi. Rakkaudesi kuitenkin näkee itsensä haluttomana luodutteni keskuudessa. Sillä se ei löydä ulospäästöä, joten se tulee entistä raivokkaammaksi ja tekee sinusta kestämään puheettoman kärsimyksen. Tässä kärsimyksessä se yrittää selvittää, miten vielä voitaisiin voittaa ihminen, ja se päästäisi sinut sanomaan:

"Näe, sieluni, kuinka paljon minä olen rakastanut sinua. Jos et haluu armahdusta itsellesi, niin ota vähintään armo rakkauteni!"

Samaan aikaan, kun sinulla ei ole enää mitä antaa sieluille, kääntät äitisi heikentyneen katseen kohti. Kivut tekevät hänestä kuoleman kärsimyksen ja ristiinnaulitsivat hänetkin. Äiti ja Poika ymmärtävät toisiaan, ja se on lohdutus sinulle sekä tyydytys siitä, että voit uskovaisesi äidisi köyhälle ihmiskunnalle. Johanneksessa näet koko ihmisrodun. Sinä puhut niin lempeällä äänellä, että kaikki ihmissydämet voivat koskettaa:

"Äiti, katso poikasi!" ja Johanneksen suuntaan:

"Katso äitisi!"

Sinun äänesi tunkeutuu äidin sydämeen, ja yhdessä verensi kanssa se jatkaa:

"Äiti, sinulle luovutan kaikki lapseni. Kaiken rakkauden, jonka tunnat minua kohtaan, tunne heitä! Suuntaa kaikki pyrkimyksesi ja äidillinen lempeäsi lapsiani kohti; pelasta heidät kaikki minulle."

Äiti hyväksyy ehdotuksen. Mutta nyt kivut ovat niin voimakkaita, että sinä vetäydyt jälleen hiljaisuuteen.

Haluan, Jeesukseni, sovittaa kaikki loukkaukset ja kiroukset, joita on kohdistettu Siunattuun Neitsyeseen sekä inhoa monia ihmisiä kohtaan, jotka eivät halua tunnustaa hyötyjä, joita olet meille kaikille antanut luovuttamalla meidän äitimmeksi Marian.

Kuinka voimme ilmaista kiitollisuutemme sinulle tästä lahjasta? Palatessasi sinun luoksesi, Jeesukseni, ja uhrattuamalla Sinun Veresi, haavat ja Sydämensi rakkautta uhrauksena. O Siunattu Neitsyt, kuinka liikutut kuulua hyvän Jeesusen äänen, joka jättää sinut meidän kaikkien äidiksi!

Kiitämme Sinua tästä, Siunattu Neitsyt. Kiitos on sopivaa tarjota Sinulle Poikasi omat kiitokset. O Maria, ole meille Äiti, hoida meitä ja älä salli meidän loukata sinua edes vähäisimmällä tavalla. Pidä meidät aina lähellä Jeesusen Sydäntä. Pyhillä Käsillesi sidota kaikki niin kiivaasti Häneen, ettei voimme koskaan enää päästä Hänestä. Oma teollani haluan sovittaa loukkaukset, joita on tehty Sinun Jeesuksesi kautta sinulle, makea Äiti.

Jeesus, kun olet uppoutunut kärsimysten mereen, huolehdit entistä enemmän sielujen pelastamisesta. Mutta en jää passiiviseksi; vaan kuin kyyhky, lennän haavoihisi, suutele niitä, yritä lievittää kivunsi ja upota veresiin, jotta voisin huutaa Sinun kanssa: “Sielut, sielut!” Haluan pitää pääsi, joka on piikkinauhassa ja kärsimyksessä, jotta voitaisin sovittaa sinulle ja anoa armahdusta, rakkautta ja anteeksiantoa kaikkien puolesta.¹

Valtaistuin henkinii, o Jeesus! Paranna se kaikista poikkeamistaan piikkien avulla, jotka tunkeutuvat päähänsi, ja älä päästä minua koskaan erehtymään.

Sinun silmät, parhaimmasi hyvääni, vaikka verisetkin, katso minut, minu unelmani, heikkouteni, katso köyhää sydämeni ja saa minua kokemaan pyhästä katsomuksestasi ihmeellisiä vaikutuksia.

Sinun korvasi, Jeesukseni, vaikka kuurotettuankin pilkkausten ja jumalanpilkkojen takia, kuule minut! Kuule rukouksiani eikä hylkää sovitustani. Kuule, o Jeesus, sydämeni huuto. Se rauhoittuu kun sinun on täyttänyt sen rakkaudellasi.

O kaunein ihmisten poikien kasvo! Näytä itsesi minulle ja anna minun nähdä sinut, jotta voisin irrottaa köyhän sydämeni kaikkeesta ja kuka tahansa. Kauneutesi vie minuun ja vetää minut jatkuvasti kohti sinua.

Makea suusi, Jeesukseni, puhu minulle! Äänesi soivaa minussa loppumattomasti. Sanasi voima tuhoaa kaiken mikä ei ole Jumalan tahto, joka ei ole rakkaus.

Jeesus, levitä käsisi yllepitoon ottamaan minut. Ulota käsesi vastaanottamaan minut. Tämän yllepidon olkoon niin läheinen, ettei ihmisen voima voi irrottaa minua sinusta.

Pyhät olkasi, Jeesukseni, aina vahvat ja vakaat kärsimässä rakkauden takia minuun, anna minulle voimani, vakautta ja urhoollisuutta kärsimään rakkauden takia Hänelle. Jeesus, älä salli minua epävakaisena rakkaudessa, vaan jaa minut sinun muuttumattomuutesi kanssa.

Jeesuksen rintasi, liekkiin sytytetty rakkauden takia, anna minulle liekkisi, et voi enää pitää niitä takana, ja sydämeni haluaa niitä himoisesti, olisin myös mennyt läpi veresi ja haavasi. Ne ovat sinun rakkausliekkisi, jotka kiputtavat sinua eniten. Jeesus, suurin hyvänni, anna minulle osuuteni siitäkin. Liikkuuko sielu niin kylmä ja köyhä rakkaudessa kuin minuunkin sinussa sädelemää?

Käsisi, Jeesukseni, jotka loivat taivaan ja maan, nyt et voi enää liikkua. Jeesus, jatka luomistaasi, tuo rakkausluomisensa aikaan. Luo koko oleniin uuden, jumalallisen elämän. Puhu luomissaan sanan köyhään sydämeni ja muuta se kokonaan sinuksi.

Pyhä jalkasi, Jeesukseni, älä koskaan jäätä minua yksin. Tee niin, että aina kävelen sinun kanssa eikä ottaisi askelta pois sinusta. Jeesus, rakkaudellaani ja sovitusteni teoilla haluan virkistää sinut kaikesta mitä kärsit lävistetyissä jalkasi.

Ristiinnaulittu Pelastajani! Palvoin arvon veresi, suudelen haavaa toisen jälkeen ja haluan upottaa niihin kaikki rakkaudeni, palvontani, rehelliset sovitusteni. Olkoon veri sinun kaikille sieluille valo pimeydessä, voima kärsimyksissä, voimakkuus heikkoudessa, armahdus kiusauksissa, puolustus vaarassa, apu kuoleman hetkellä ja siivet jotka kantavat sielut tästä maailmasta taivaaseen.

Jeesus, tule sinun luokseni rakentaakseni asuinpaikkani sydämeesi. Sydämestäsi syvyydestä, makea Rakkaudeni, kutsu kaikki sinulle, ja jos kukaan haluaa lähestyä sinua loukkaamaan sinua, vastustan häntä eikä salli hänen haavoittavan sinua. Vaikka suljen hänet sydämeesi, puhun hänelle rakkaudestasi ja muutan pilkkansa rakkaudeksi.

Jeesus, älä salli minun koskaan astua pois Sinun sydämestäsi. Ruokkaa minut Sinun liekkesi, anna elämäni elävästä sinusta, jotta voisin rakastaa Sinua niin kuin haluat olla rakatuksi.

Neljäs sana:
“Jumalani, Jumalani, miksi olet hylännyt Minun?”

Kivulias Pelastaja! Kun minä pidän Sinua sydämessäni ja ajattelen sinun kipuja, huomaan että konvulsioiden vavahdus vaivaa ihmisyhtälsi. Kaikki raajat ovat sekasorrossa, kuin ne haluaisivat irtaantua toisistaan. Agoniassa aiheutuneen kivun takia Sinä huudat kovaäänisesti:

“Jumalani, Jumalani, miksi olet hylännyt Minun?”

Tämän huutamisen kuullessaan kaikki vavahtelevat, pimeys syvenee, äitiisi kivusta pallehtii ja on lähellä pyörtymistä. Elämäni, kaikkini, Jeesus, mitä näen? Oh, Sinä olet kuoleman partaalla. Oh, jos vain kärsimykset, jotka uskollisesti seuraavat Sinua, jättäisivät Sinut nyt! Jopa niin suurien kidutusjen jälkeen Sinä katsoit äärimmäisen kipuun ne sielut, joita ei vielä täysin ole sinussa², myös monet kadonneet. Sinä tunnet kivuliasta eroon niistä, jotka hylkäävät Sinua. Sinä, joka olet tekevä sovitusta jumalallisen oikeuden edessä, tunnet kaikkien kuolemanpelon, jopa heidän kärsimyksensä helvetissä ja huudat voimakkaalla äänellä kaikille:

"O älä jäätä Minua! Jos haluat lisää kärsimystä, hyvin, minä olen valmis siihen, mutta älä erota teidän ihmisyhtälstänne. Tämä ero on Minulle kipuja kipein, kuolemaa kaikkien kuolemista. Pitäisin kaikki muu mitään, jos en olisi kärsinyt tästä murheellisesta erosta. O ole armollinen minun vereni, haavani ja kuolemani vastaan. Aikomattoman minä pannan teidän sydämenne kuuluvaksi kutsu: O älä jäätä Minua!"

Rakkauteni, kuinka kärsin Sinun kanssa! Sinä taistellet kuoleman kanssa, pääsi painuu rintasi. Elämä haluaisi jättää Sinut.

Rakkauteni, minäkin tunnen olevan lähellä kuolemaa ja haluan huutaa Sinun kanssa: “Sielut, sielut!” En jäätä tätä ristiä, sinun haavoitasi, koska haluan pyytää sieliä Sinulta. Jos haluat, minä lasken kaikkien ihmisten sydämiin ja ympäröin heidät kärsimyksillesi niin että he eivät pääse pakenemaan Sinua. Jos olisi mahdollista, asettuisin helvetin ovelle pakottamaan ne sielut, jotka on määrätty sinne, perääntymään ja johtaisin ne Sinun sydämeesi.

Jeesus, sinä olet vaiennut ja minä surun Sinua lähellä kuolemaa. Oi, kuinka minä säästän Sinua! Painan Sydämesi tiukasti omaani ja näytän siitä kaiken lempeyden, josta olen kykenemään. Jotta voisin antaa Sinulle lohdutusta, joka vastaa kärsimystasi, haluaisin olla jumalallista lempeyttä ja näyttää Sinulle kaikki sympatiani sillä, haluaisin muuttaa sydämeni onnen virtaaksi jotta valua se Sydänneesi ja makeutta bitterness, jota tunnet monien sielujen tuhon edessä. Huutoasi kuulostaa liikaa kipeältä, koska Isä on jättänyt Sinut, mutta sinulle vieläkin kipumpaava on niiden sielujen tuho, jotka etääntyvät Sinusta. Se on Hän, joka herättää niin katkeran valituksen Sydämestäsi. O Jeesus! Kasvata armoa kaikissa, että ei yhtään sielaä menettäisi. Olkoon minun sovitus hyödyksi niille, jotka ajautuvat tuhoon, jotta he eivät hyllytettyjä.

Pyydän Sinua myös, Jeesus, sinun äärimmäisen eristäytymisesi vuoksi, auttamaan sieluja, jotka rakastavat Sinua ja joilta Sinut näyttäisit vetävänsä pois itsestäsi, jotta he olisivat Sinun eristäytymiseesi kumppaneita. Nämä sielujen kärsimykset olkoot ääniksi, jotka kutsuvat sielaät lähemmäksi Sinua, ja nostaa sinut kipusi.

Hajautelmat ja harjoitukset

Isä Annibale Di Francia

Jeesus antaa anteeksi hyvälle rosvolle, niin paljon rakkaudella kuin tuo heti Paratiisiin Itsensä kanssa. Ja me—rukoilemmeko aina kuolleiden sielujen puolesta, jotka tarvitsevat rukousta, jotta helvetin olisi heille suljettu ja taivaan portit auki?

Jeesuksen kärsimykset Ristillä kasvavat, mutta Itsestään unohtanut hän aina rukoilee meidän puolestamme. Hän jättää itselleen mitään ja antaa meille kaiken, myös Pyhimmän Äitinsä, tarjoten hänet Sydämensä rakkaimpana lahjana. Ja me—annatko kaikki Jeesukselle?

Kaikessa, mikä teemme—rukouksissa, toimissa ja muussa—onko meille aina aikeena imetä Uutta Rakkautta itsemme sisään³, jotta voisimme antaa kaiken takaisin Hänelle? Meidän on imettävä sitä antamaan, että kaikki mitä teemme kantaisi Jeesuksen Tekojensa sinetin.

Kun Herra antaa meille innostusta, Valoa ja Rakkautta, käytämmekö niitä muiden hyväksi? Yritämmekö sulkea sieluja tähän Valoon ja tähän innostukseen, jotta liikutettaisiin Jeesuksen Sydäntä kääntämään heitä; tai pitämme Herran Armot itsemme yksin?

O minun Jeesus, olkoon joka pieni rakkauden loiske, jota tunnen sydämessäni, tulen, joka syö kaikkien olentojen sydämet ja sulkee ne Sydänneesi.

Mitä hyötyä me teemme Isän Äidin Suuresta Lahjasta, Jota Hän antoi meille? Teemmekö Jeesuksen Rakkautta, Jeesuksen Lempeyksiä ja kaiken sen, mitä Jeesus teki omakseen, jotta hänen äitinsä olisi tyytyväinen? Voimmeko sanoa, että meidän Jumalallisen Äidinmme löytää meille sama tyydyttymys, joka hän löysi Jeesuksesta? Olemmeko aina lähellä häntä uskollisina lapsina; kuuleeko hänemme ja matkistako hänen Hyveitään? Yritämmekö kaikkia keinoja jotta emme pääse pois Hänen Äidillisen Silmänsä katseesta, jotta hän pystyisi pitämään meidät aina kiinni Jeesuksessa? Kaikissa tekoissamme kutsuko me kaikkiä Jumalallista Äitiä ohjamaan meitä, jotta voimme toimia pyhän tavoin, todellisina hänen lapsinaan, Hänen Armollisen Silmänsä alla?

Ja jotta annamme hänelle saman tyydyttymyksen kuin hänen Poikansa antoi hänelle, kysykää Jeesukselta kaikkia Rakkautta, jota hänellä oli

Pyhimmälle Äidilleen, Kunnialle, joka hän jatkuvasti antoi Hänelle, Lempeydelleen ja kaikki hänen Rakkauden Hienoudet. Teemme kaiken tämän omaksenneksi, ja sanomme Taivaalliselle Mamalle: "Meillä on Jeesus meidän sisäissämme; ja jotta teidät tyydyttääksemme, niin että löytäisit meille kaikki sen, mitä loit Jeesuksesta, annamme kaiken Teille. Lisäksi Kaunis Mama, haluamme myös antaa Jeesukselle kaikki Tyydytykset, jotka hän loi Sinussa. Siksi haluamme mennä Sinun Sydämellesi ja ottaa kaikki Rakkautesi, kaikki Tyydytyssi, kaikki Lempeyksesi ja Äidilliset Huolenpitoosi, ja antaa kaiken Jeesukselle. Meidän Mama, olkoon Sinun Äidin Kätesi makeat ketjut, jotka pitävät meitä kiinni Teillä ja Jeesuksella."

Jeesus ei säästä itsestään mitenkään. Rakastamme Ylimpänä Rakkautenaan, hän haluaisi pelastaa kaikkemme ja, jos se olisi mahdollista, viedä kaikki sielut helvetistä, vaikka kärsisi heidän kipujensa kautta. Huolimatta tästä, hän näkee, että jatkuvan pyrkimisen kautta sielut yrittävät vapautua hänen käsistään ja, ei voivansa sisällänsä kipujaan, huudaa: "Jumalani, Jumalani, miksi olet hylännyt minun?" Ja me—voimmeko sanoa, että rakkaudemme sieluihin on samanlainen kuin Jeesuksen? Ovatko rukouksemme, kipujemme ja kaikki pienimmät tekomme yhdistyneet Jeesuksen tekoihin ja rukoiluihinsa jotta viedäisimme sielut helvetistä? Kuinka me kompassioimme Jeesusta hänen Ihmisen Surussaan? Jos elämämme voisi kulua jatkuvana uhriuhrauksena, se ei riittäisi kompassioimaan tätä Sursaa. Jokainen pieni teko, kärsimys ja ajatus, jota me tehdään yhdessä Jeesuksen kanssa, voi olla käytettävissä sielujen ottamiseen, jotta ne eivät pudota helvettiin. Yhdistyneinä Jeesuksella, saamme hänen Omansa Voiman käsimme. Mutta jos emme tee tekojemme yhdessä Jeesuksen kanssa, ne ei riitä estämään edes yhtä sielua menemästä helvettiin.

Rakkauteni ja kaikkini, pidä minut kiinni Sydämessässi, jotta voisin heti tuntea kuinka paljon syntinen surmaa Sinut erottamalla itsensä Sinusta, ja siten pystyä tekemään osani välittömästi. O Jeesukseni, olkoon Rakkautesi sitova sydämeni, niin että palava Tulenasi voin tuntea sen Rakkauuden, jota sinulla oli sieluille. Kun kärsin suruja, kipuja ja katkeruutta, kaataa silloin Sinun Oikeutesi minulle, o Jeesukseni, ja

ota tyydytys, jota haluat. Mutta olkoon syntinen pelastettu, o Jeesukseni; olkoon kipuni sidoksena Sinun ja synnintekijän välillä, ja saako minun sieluni lohdutuksen nähdä Oikeutesi tyydyttyneen.

¹ Jeesusin tavoin Jumalan palvelija haluaakin pelastaa kaikki sielut sovitellen Jeesuksen kanssa kaikista.

² Hänen mystisen ruumiinsa jäseninä.

³ Jokaisessa teossamme armolahjojen tilassa ja Jumalan rakkauden vuoksi saamme lisää rakkautta, armoa, ansiota ja kunniata.

Uhraus ja kiitollisuus