tiistai 25. lokakuuta 2011

Jeesuksen Nazaretilaisen kipinän huuto ihmiskunnalle.

Anteeksi heille, sillä he eivät tiedä mitä tekevät.

Lapseni, olkoon rauhani teidän kanssa aina!

Päivät ovat jo ilmoittamassa seuraavaa tulemistani. Isä, anteeksi heille, sillä he eivät tiedä mitä tekevät. Kuinka monta loukkaus minun jumaluuteeni en ole kestänyt? Minun kärsimysni herää uudelleen ja Golgatani on vielä kivuliaisempi niin suuresta ingratituudesta ja ihmiskunnan suuren osan synneistä tällä ajalla.

Jokainen abortti, jokainen syyttömän kuolema murtavat Lihaani; rikolliset kädet ruosivat minua; lapset ja vanhukset, jotka nääntyvät, ovat piikkejä, joilla ne lävistävät pääni. Olen kipuissa kun ihminen ja hänen kuolemansa teknologia manipuloivat elämää; risti, jota en nyt kantaa, on raskasempi kuin se, jonka kantelin Golgatan tien varrella. !Kuinka minua kivuttaa nähdä nuoreni pimeydessä ja kuoleman partaalla, kuinka minua kivuttaa nähdä tuhottuja perheitä, köyhiä paholaisia, vailla toivoa leskiä ja orpoja! Kyyneleet virtaavat silmistäni kun näen vuodattaneeni vereni pelastakseni teidät ja kaiken näyttää turhalta. !Oh, kuinka raskas on ristiini, ja kuinka hitaasti kipuni etenee! Kyrene, tule auttamaan minua kantamaan tätä ristii; itke minun kanssa Jerusalemin tyttäreni, pyyhi kasvojeni kyynelillänne ja kaivata muotoni sieluusi. Olen kaikki aikojen Kristus, joka kuolee surullisena nähtyään niin paljon ihmisen kärsimystä, ingratituutta ja synniä tällä jumalattomalla sukupolvella. Oh, Isän talon paimenet, laumani menettää teidän epähuomiostaanne ja sitoutumattomuudestanne evankeliumiini! Jokainen pappi, jonka menetän, järkyttää kirkkoani ja vereni virtaa purkauksina nähtyäni heidät putoavan syrjään. Olen teidän Ylimmäinen Pappi, joka kutsuu tänään paimenit laumanni evankeliumiini takaisin ottamaan tiehen eikä jatkaa elämääsi hävityksessä. Annoin esimerkkinä nöyryyttä ja luovuttautumista Isän tahtoon, miksei te ruosikatte minua Longinus’na ingratituudellanne, uskottomuudellaan ja sitoutumattomuudellaan evankeliumiini? Monet eivät enää usko Minun; monet kyselevät minuun lihani ja vereni transsubstantiaatiomysteeristä, lukittuna pyhäin hostioiden yksinkertaisuuteen, ja viettävät Pyhän Uhripalveluksen vain täyttämään velvollisuutenne.

Minä janon todellisia pappeja, jotka luovuttavat itsensä Minulle ja noudattavat kirkkoni opetusta ja evankeliumiani. Kansaani on janoissa etsimässä sanaani, kuka voi tyydyttää janoni?, lampaani putoaa rotkoon, sillä ei ole paimenia johtamaan heitä ja tuomaan ne laumaani; sadonkorjuu on runsas mutta työvoimaa vähän. Ruokkaa lampaani, paimeniteni, ja noudatka papillista tehtävääsi niin kuin opettelin teidät; jättämättäkään karjani huolettomaksi, ettei sinun tarvitse katua, sillä totisesti sanon teille: Jolta paljon on annettu, siltä paljon vaaditaan; käytä hyödyksi lahjoja, jotka olen antanut teidän, jotta voit oikeuteta ja ei tarvitse minun sanoa huomenna: Poistukaa minulta.

Minä janon, kärsin, suuri on kipuni ja agoniaani hitaasti, synnitteiden teidän monimuttuisuuden takia; tule lohdutukseeni kansani, tule konsolointikseni lampaanpaimenit; seuranne teidän lievittää kipua ja surua, viivytkö, sillä ilta on kuluvassa ja yö lähestyy. Odotan siellä missä olen vangitsemana ja yksinään. Olen Herranne, Jeesus Nazarethlainen. Rakas joka ei ole rakastettu.

Julista viestejäni koko ihmiskunnalle.